Kategoria: Älypuhelin

Home / Kategoria: Älypuhelin

Olin lähdössä koirapuistosta ja laskin puhelimen hetkeksi auton katolle saadakseni takin pois päältä, jotta on mukavampi ajaa autoa. Päästin koiran autoon, heitin takin takaluukkuun, luukun kiinni ja hyppäsin kuskinpenkille. Pääsin ensimmäisten liikennevalojen ohi ja suoralle tielle. Painoin kaasua ja klops! Puoliso vieressä kyysi, mikä kolahti? Jaa-a, tiedä sitä, vastasin. Kotiin päästyä, keräsin tavarani: lompakko, avaimet ja kännykkä. Vain että kännykkää ei ollut missään! Samalla hetkellä tajuan, että – no, sinä varmaan tajusit jo.

Koira ja puoliso kotiin, minä ajamaan takaisin etsimään tuota jokapäiväistä työkaluani. Kuljen pitkin pientareita, etsin ajotieltä, pohdin tarkemmin missä se tippui. Eikä mitään. Ketutus oli tapissaan. 

Palatessani tyhjin käsin täynnä kiukkua ja huolta kotiin, puoliso kertoo soittaneensa puhelimeen ja saaneensa vastauksen. Joku harrikkamies oli nähnyt tilanteen, kääntynyt poimimaan puhelimen talteen, mutta siitä oli ehtinyt jo kolme autoa ajaa yli! Lähdimme koko porukalla noutamaan puhelimenraatoa. Ystävällinen harrikkakuski odotteli meitä sovitussa paikassa, tarjotessamme löytöpalkkiota kieltäytyi sanoen, että hän tuossa ajellessaan toimii noin muutenkin, eikä vaiva ollut kummoinen. Sääli vain, ettei ehtinyt poimia puhelinta ennen kuin sen yli ajettiin. Me kiitollisina kiittelimme vuolaasti.

Puhelimeen katsoessa ei paljon lohtua tosin löytynyt. Se toimi, kyllä, mutta runko oli taipunut ja näyttö rikki kauttaaltaan. Mielestäni vain parivuotias puhelin olikin tarkemmassa tutkimuksessa jo nelivuotias, eikä vakuutuksista siten mitään iloa. Korjausarviot olivat sekä kalliita että synkkiä. Vääntynyt runko tuskin pitää uutta lasia ja korjaus maksanee jonkun satasen, siis ei vain yhtä. Mutta pisteet puhelimelle, sillä korjausfirmassa kerrottiin, etteivät ole vielä koskaan nähneet edelleen toimivaa puhelinta, jonka yli on ajettu.

Yritän sinnitellä vanhan puhelimeni kanssa. Sormiin tarttuu joka kerta hiukan lasinsiruja. Näytöstä ei juuri saa kunnolla selvää säröjen välistä. Taskuun sitä ei voi laittaa, murtuu vielä lopullisesti ja saan persuksiin lasia. Mitä jos hakisin kontaktimuovia sen pintaan? 

Puhelimen vaihtaminen on karmeaa. Kaikki yhteystiedot, kuvat, kirjautumiset, appit ja soittoäänet uudelleen. Uuden opettelu. Ei! En tahdo. Ja siitä joutuu vielä maksamaankin! Ei.

Kauppakeskuksessa muilla asioillani kävin jopa etsimässä kontaktimuovia, mutta jätin vielä ostamatta. Ja sitten silmiini osui rivi operaattoreiden myymälöitä.

Kävelin oman operaattorini kauppaan, jossa iloinen ja auttavainen asiakaspalvelija kuunteli, teki ehdotuksia, opasti ja lyhyen harkinnan jälkeen ostin uuden puhelimen. Niinkuin olisin voinut olla ostamatta, vaikka yritinkin. Eri merkin puhelimesta vaihtamaan siis toiseen valmistajaan, se huonoin tilanne ikinä. Paitsi ei enää, sillä palvelut ovat kehittyneet niin, että tehtiin ensin siirto vanhasta Googlen Driveen ja siitä kauniisti uuteen puhelimeen. Verkon kautta siirtyivät niin yhteystiedot kuin kuvatkin. Puhelimen käyttöönotto on muuttunut niin, että siihen kykenee ja hymyilevä myyjä teki asiasta vielä paljon helpompaa. Helpottavaa.

Tottahan tässä nyt on joutunut opettelemaan uutta, mutta kovin maltillisesti tämä on sujunut. Soittoääntä en ole saanut laitettua, Play-kauppa oli aivan liian täynnä vaihtoehtoja.

Mutta enää en suorastaan pelkää puhelimen vaihtoa yhtä lailla kuin vaikka hammaslääkäriä. Älypuhelinten elinikä on lyhentynyt 3-4 vuoteen, jotta mahdanko muistaa tämän kokemukseni vielä silloin vai olenko ehtinyt unohtaa, että vaihto voi sujua kivuittakin (kuten hammaslääkärikin)? Toivottavasti en kuitenkaan enää jätä puhelinta auton katolle!

Terveisin valikoivin silmin verkkoa katseleva digivalmentajasi A. Teijula

www.mundata.fi

DIGIROSKA-OPPAAN SAAT MAKSUTTA SÄHKÖPOSTIISI TÄSTÄ: http://eepurl.com/gpkZKv

Youtube-kanavalleni tulee kaikki videot, kurkkaa! https://www.youtube.com/channel/UCe4Uxjen29ssrj5NC6UnY5g